Lazy Jones on David Whittakerin tekemä arcade/toiminta peli jonka Terminal Software julkaisi vuonna 1984. Peli julkaistiin alustoille: Commodore 64, Zx Spectrum, Msx sekä Tatung Einstein.
Lazy Jones on yksi niistä helmistä, joka aikanaan löytyi melkein joka pojan kokoelmista c-kasetilla turbopelinä tai lerpulta niillä joilla lerppuasema löytyi. Omalla kohdalla tämä lienee 20:n ensimmäisen pelin joukossa joihin tutustuin juniori iässä uudella kuusnelosellani. Pelin ympäristö on kolmikerroksinen hotelli, jossa jokaisessa kerroksessa on kuusi huonetta. Pelissä ohjataan peliaddiktia talonmiestä jota ei juurikaan työt kiinnosta. Pelissä tulee vierailla jokaisessa huoneessa, joista yleensä löytyy pelikonsoli/tietokone (neliömäinen tunnistamaton laite johon on kiinnitetty punainen joystick). Lisäksi joka kerroksessa häärii oma vihollisensa, johon ei saa törmätä. Osuma vältetään hyppäämällä yli ja osumasta menettää yhden elämän, joita voi pelin alussa ottaa itselleen 1-9 kappaletta. Muiden ovien takaa löytyy siivouskomero, sänky, Wc sekä baari, jossa tulee väistellä hyppien ainoaa asiakasta ja tintata juomia painaen nappia kohdassa jossa lekat ja myyjä ovat samassa pisteessä.
Pelissä on todella hyvä ja mieleen painuva musiikki, ja melodiat vaihtuvat jokaiseen huoneeseen mentäessä. Pelin suunittelija David Whittegar tunnetaankin parhaiten tietokonepelimusiikin säveltäjänä, hänen yksi hänen tunnetuimmista töistään on musiikki amigan Shadow Of The Beast-peliin. Myöhemmin yhtyeen Zombie Nation hitissä Kernkraft 4000 käytettiin riffiä joka löytyy alunperin ensimmäisen kerroksen huoneesta pelistä nimeltä Star Dust.
Pelistä löytyy kaiken kaikkiaan 15 pikku-peliä ja osa niistä on vanhojen arcade klassikoiden klooneja tyyliin Space Invaders, Break Out ja Frogger. Osa on ihan omia luomuksia ja vähintäänkin erikoisia kuten vaikkapa The Turk, jossa sinun on heitettävä haarukalla paistettua kalkkunaa ennen kuin se tippuu roskiin, ja tätä missiota häiritsee ilmassa lentävä lankapuhelin. Peleissä on aika joka kuluu,ja pistemittari jota tulee kartuttaa. Osa peleistä loppuu ns kertalaakista jos törmää vihollisiin vaikka aikaa olisikin jäljellä. Kun kaikissa huoneissa on käyty peli on ns läpäisty, mutta se alkaa uudestaan nopeutettuna versiona ja huoneet ovat eri järjestyksessä.
Näin vuosikymmeniä myöhemmin pelikokemus on vähintäänkin yhtä miellyttävä kun se oli silloin 80-luvulla kun tähän peliin tutustuin. Pikku-peleissä on sopivasti vaihtelevuutta jotta pelin jaksaa pelata vieläkin läpi. Suosittelen lämpimästi kaikille,iästä ja sukupuolesta riippumatta. Tätä peliä pelatessa ei tarvitse paksuja retrolaseja päähän, musiikki pelkästään jo tekee tästä kokeilemisen arvoisen ihan kaikille joita retropelit noin yleisesti ottaen kiinostaa.
Peli kategoria 
Avainsanat: 
